142.

Laskinpa huvikseen painoindeksin:

"lievästi lihava"

Tostahan se riemu vasta repeskin.

Päätin sit oksentaa aamupalaleivän, ainakin osittain.

Oon muutenkin niin syvällä tässä paskassa.

En enää oksenna vain jos ahmin, vaan muutenkin.

Eilen söin keittoa normaaliannoksen ja oksensin siitäkin osan.

Tulee jotenkin vaan parempi olo.

Tahtoisin lopettaa tällaset pelleilyt, mut enemmän mä tahdon laihtua: laih-tu-a!

En mä tiedä mitä tehdä.

a) Ottaa apua vastaan ja pysyä "lievästi lihavana" (hyi hitto),

vai b) työntää apu pois ja laihtua?

Valitsen b:n.

To do list:

-Syö vain jos pakko

-Oksenna jos mahdollista

-Selviä koulupäivästä

-Lue englantia ja äikkää

-Lenkille

-Kotona jumppaa

141.

Tyttö, joka on väsynyt.

Tyttö, joka laahustaa päivästä toiseen.

Ei näe, ei kuule, ei tunne.

Tyttö, joka itkee kuoren takana.

Tyttö, joka inhoaa itseään älyttömästi.

Ei nauti, ei naura, ei elä.

Tyttö, joka pelkää.

Mä en tunnista käytöksestäni itteäni.

En tiedä mikä mä oon enää.

Sick

Pyöritän rasvaista lasagnea lautasella.

Olen syönyt jo salaatin, mutta lasagne ei meinaa upota.

"Noh, Tyttö. Etkö sä tykkää?"

"Eh, ei. On tää ihan hyvää."

Hymyilen, ja lappaan lasagnen palaset nopeasti suuhuni.

Kiitän ruuasta ja nousen pöydästä.

Säntään äkkiä huoneeseeni: 

Täysi olo täysi olo täysi olo. Tästä täytyy päästä eroon.

Otan ensimmäisen muovipussin käteeni ja oksennan puolet ruuasta.

Sitten pysähdyn, ja mietin, mitä hittoa olen tekemässä.

Et sä lihoa kolmestasadasta kalorista!

Ei, en niin.

Katumus.

Itku.

Mikä mua vaivaa?

Kun katumus oli ohi, muistin taas ällöttävän rasvaisen lasagnen mahassani.

Pakko, pakko mennä lenkille.

Noh, olin pyörtyä sinne pururadalle.

Tomorrow

Huomenna.

Niin ihana sana.

Huomenna aloittan kaiken alusta.

Pyyhkin pöydän puhtaaksi, ja asettelen sille mitä haluan.

Huomenna alkaa viimeinen vuosi lukiossa, ja samalla mun uusielämä.

Minä tiedän sen.

Minä päätin:

minä laihdun,

musta tulee onnellisempi,

sosiaalisempi.

Niin, ja keväällä...

keväällä mä aijon laittaa lakin päähän kauniina ja laihana.

Painaen vähemmän kuin koskaan.

Kyllä, minä vannon.
Teille ja itselleni.

En malta odottaa.

ps: Huomisesta lähtien ruokapäiväkirja muuttuu vihreämmäksi taas! Ei enää punaisia merkintöjä. :)

Miserable

Hyi saatana mikä läski mä olen.

Oikeesti.

Ei mun pitäis antaa elää tällä planeetalla...

Failure

Riisun vaatteet.

Astun vaa'alle.

Pidätän hengitystä.

Tuijotan alapuolella olevaa punaista lukua.

Silmät täyttyy kyynelistä.

Happi ei kulje.

Romahdan sängylle itkemään.

Itken,

itken

ja itken.

En itke sitä, että olen lihava.
Enkä myöskään sitä, etten ole laihtunut.
Itken, koska olen päästänyt itseni tähän kuntoon.



Binging and purging

 

Tajusin, että ei tää voi olla enää normaalia.

Tai ainakin sen, että en mä tätä jaksa yksin.

Tarviin apua.

Kai.