tiistai 7. toukokuuta 2013

Viimeinen valitusvirsi

Oon ihan valtava.
Silti vaan syön ja syön syömistäni, namnam hyvää, ja luut kiittää mua kun pidän ne visusti piilossa mun ällöttävän paksun läskikerroksen alla.
Ihan sama mihin kohtaan mua koskee, niin: läskiä läskiä läskiä
Läskiä kaikkialla.
Ruoka on mun ystävä, mutta samalla myös mun vihollinen.
Niin ja peili, ehkä vihollisista pahin.
Koko päivän välttelen aina peilejä.
Koetan olla kattomatta esim. reisiäni.
Ajattelen, että en mä nyt niin lihava ole.
Sitten kun katon illalla peiliin, niin TADAAAA
Siellä se pallero tuijottelee peilistä takaisin ja puristelee läskejään.

Kuvottaaaaa.

"Anna rakas voimia jaksamaan
alusvaatemainokset  kaduilla.
Joka puolella muija kuvissaan
luottaa itseensä pikkuhousuissaan"
PMMP - Jeesus ei tule oletko valmis

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Ennen syötiin lettuja, nyt lasketaan kaloreita, hah



 Lakkasin äskön kynnet.
Kirkkaan keltasella lakalla.
Hyi, otin ne pois.
Sitten mustalla.
Noin, paljon parempi.
Keltanen tuntu oksettavan tekopirteeltä.
Mikä mua vaivaa..


En edes muista millon olisin viimeks ollu aidosti pirteä ja iloinen.
Nykyään oon vaan joko ihan turta, tai sitten masentunut ja surullinen.
Mun mieli on ihan musta.
Täynnä synkkiä ajatuksia.
En mä kehtaa edes kirjottaa niitä tänne.
Pidän ne kaikki itelläni.
Eihän nykymaailmassa kukaan edes ota tosissaan vaikka mitä sanois.


 Huomisesta lähtien mä aijon vain ja ainoastaan laihtua.
En suostu enää pysymään samassa painossa tai varsinkaan lihoamaan.
Mä laihdun, laihdun, laihdun.
Pakko.
Mulla on motivaatiota varmaan enemmän kuin koskaan.
En enää kertaakaan tahdo kuulla samaa kuin mitä kuulin tänään:
"Vitun läski"

lauantai 4. toukokuuta 2013

Oletko juonut viimein jokaisen haavan täyteen

Mä en tiedä mitä ajatella.
Nää pari päivää on menny ihan päin persettä.
Perjantaina olin siellä terkalla.
Sovittiin ens perjantaiks uus aika.
Voi huhhuh kuinka voikaan olla vaikea saada suunsa auki.
Kun terkka avas oven ja kutsu sisään, niin sano vitsillä nauraen:
"Ootkos sä tehty ton alkoholitestin? Onko tullu juotua liikaa?"
Joo-o..
No, mut jossain vaiheessa sain kakistettua mun juomisongelmasta.
Puhuttiin että miks ja kuinka paljon juon ja muuta sellasta.
"Tää on mun mielestä ihan tosi huolestuttavaa. Sä juot aina uudestaan ja uudestaan vaikka tiiät että sen jälkeen sun ahdistus ja paha olo paljon pahempia"
"Mä pelkään ja en tahdo että susta tulee alkoholisoitunut"
"Luuletko että tarttisit ihan ammattiapua tän asian kanssa?"
Että sellasta...
Puhuttiin myös mun opiskelujen venyttämisestä.
Kävisin lukion 3,5vuoden sijaan neljässä vuodessa.
Kuulostais mun mielestä tosi hyvältä, mutta en usko että mun iskä innostuu ideasta.


Niin, ja syömiset...
Perjantaina illalla ruokaa ja jätksiä -> oksensin
Tänään aamulla hulluna krapularuokaa -> oksensin
Nyt illalla ruokaa ja sipsiä-> oksensin
Tästä ei tuu mitään.
Tänään oon tuijottanu monet kerrat itteäni peilistä itkien.
Oon iso, valtava, kuvottava.
Olisin mielummin kuollu kuin tän kokonen.
Läski.


Auttakaa.
Kuinka mä pystyisin laihtumaan?
Uskotteko, että musta tulee vielä laiha, pienen pieni?
Hyvä, jos uskotte, koska mä en enään usko.

torstai 2. toukokuuta 2013

Lähtövalmiina

111 lukijaa, hurjaa...
Lupasin aikoinaan, että sitten kun teitä on 111 niin teen videopostauksen.
Valitettavasti mulla on nyt pieni ongelma, nimittäin kamera on paskana.
Lupaan tehä videopostauksen heti kun annatte idean sille, ja heti kun saan jostain kameran lainaan!
 Sovitaanko niin? :)


Miten teijän vappu meni?
Mun vappu meni ihan ok, PMMP:n keikalla.
Ihmisissä, musiikissa tai keikassa ei ollu mitään vkaa.
Mun oma fiilis meinaa nykyään vaan pilata kaiken.
Tekohymyily ja nauraminen on niin raskasta.
Vie kaikki voimat.


Mun ajatukset on ollu taas sitä luokkaa, että päätin tänään kävästä terkkarilla.
Koputin oveen ja jäin siihen oven rakoon seisomaan.

Minä: "Moi.. ööh, onko sulla aikaa?"
Terkka: "Viiden minuutin päästä tulee yks oppilas. Noh? Tarviitko sä särkylääkettä?"
Minä: "Ai, no, ei mitään sit. Ei mulla mitään."
Terkka: "Ootko nyt ihan varma? Onko kaikki ihan ok?"
Minä: "Joo, on"
Väkinäinen tekohymy ja kyynelten estelyä
Terkka: "Oikeesti, onko nyt jotain?"
Minä: "Eei sillein. Tuun joskus toiste"
Katto mua tosi pitkään kulmat kurtussa kun mä koetin nieleskellä kyyneleitä ja vältellä sen katsetta
Terkka: "Hei nyt sieltä oven raosta sisään, ovi kiinni, perse penkkiin ja kerrot kaiken!"

Noh, enhän mä mitään siinä neljässä minuutissa sanonu.
Sovittiin kuitenkin huomiseks aika.
Mut mitä mä muka sille sanon?
Että viiltelen taas?
Että oksentelen taas?
Että itken yöt koska oon liian väsyny nukkuakseni?
Että mua ahdistaa välillä niin paljon että tuntuu kuin en sais happea?
Että syöminen on nykyään niin helvetin vaikeeta?
Että nään painajaisia?
Että en osaa kontrolloida juomistani? 
Että oon tajunnu kuinka helposti ittensä tappaminen onnistuis?
Että inhoon itteäni niin paljon että oksettaa?
Että pelkään tekeväni ittelleni jotain?
Että oon vaan vähän väsynyt?

 Kamalaa myöntää mutta..
en mä ilman tota polia pärjää.
Mä tarviin apua.

maanantai 29. huhtikuuta 2013

Mä oon rikki, mä oon pieni

Plah.
Mitä sitä kertois.
Eilinen päivä oli pelkkää laskua.
Aamulla juoksemassa,
aurinko paisto,
linnut laulo ja olo oli ihan älyttömän hyvä
Sit menin Arielan ja muutaman muun kaverin kanssa Lintsille kattoo Haloo Helsinkiä.
Fiilis oli keikan alussa vielä ihan hyvä, mut jotenki keikan alkana aloin vaan aatella liikaa ja tuli ihan älyttömän paska fiilis.
Näin se aina menee; aluks olo on hyvä, ja hetken päästä jo ihan paska
Noh, sit keikan  jälkeen otin Ellin kanssa yhteiskuvan.
Kun näin sen kuvan niin hyi hitto mikä läski.
Siis ihan oikeesti.
fiilis laski ensistäkin alemmas.
Lintsiltä matkasin ällötyksissäni kaupan kautta kotiin.
Jäätelöä, suklaata, limua...
namnamnam ja sit oksentamaan.
Kuvottaa vieläkin.
En edes muistanut millon olisin viimeks ahminu ja oksentanu.
Hemmetin hemmetti.
Mä oon ihan eksyksissä.

Niiiin ja törmäsin mä lintsillä myös Milliin, mutta en kehdannu mennä moikkaamaan, hih.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Go run run run

Ketä menee yksin lenkille kello 23.30 Helsingin pimeälle pururadalle?
No minä tietysti.
Veri maistu suussa, oksetti, tuntu että pyörryn.
Mun oli vaan pakko, aivan pakko juosta.
Huomisen ajattelin paastota, tai ainakin syödä toosi vähän.
Paino on pudonnu 4kg, joten en voi missään nimessä antaa itteni nyt lihota.
En vaan kestä tätä mun niin järjettömän isoa oloa.
Mun täytyy olla pieni pieni pieni laiha laiha laiha.
Täytyy.
Pakko.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Please don't leave me

Oltiin kaverin kanssa kirppiksellä tänään.
Mun kaveri kokeili sellasta punasta luultavasti lastenosastolta ostettua XS kokosta takkia.
Mä kokeilin sitä takkia sen jälkeen, ja...
"Ei nää napit mee kiinni. Meniks sulla?"
"Joo, meni"
Vitutus. Ahdistus. Oksetus. Kateus.
"No voihan vittu..."
"No äläs ny! Sä oot ihan normaalin kokonen!"
Siinä vaiheessa meinasin alkaa itkemään..
"Normaalin" kokonen?
Mä en tahdo olla "normaali", vaan laiha.
Laiha, pieni, kevyt, kaunis?



Päivä meni pilalle.
Tiedän, tää mun ajattelu ja käytös on taas ihan hullua.