Joulu meni päin persettä. Ällöttävää syömistä ja mässäämistä koko ajan: suklaata, laatikoita, kinkkua, suklaata, suklaata, suklaata, karkkia, ruokaa, ruokaa, ruokaa.
Lahjatkaan ei aiheuttanu mussa samanlaista kutkutusta kuten ennen. Paketteja avatessa oli vaan turta ja ärtynyt olo. Sain mm. meikkejä ja vaatekauppojen lahjakortteja. Ne sai mut vaan entistäkin ärtyneemmäksi. En meikkaa nykyään lähes ikinä, koska en jaksa. Vaatteistakaan en enää jaksa välittää. Mikä on kyllä outoa, koska vielä joskus kesällä meikkasin joka päivä huolellisesti ja mietin tuntikaupalla mitä laitan päälle. Omalla tavallaan surullista, että mun uupumus on johtanu tähän että jaksa välittää ulkonäöstäni tai puhtaudestanikaan. Minkäs teet kun ei vaan oo voimia, ja pää on niin täynnä paskaa että sinne ei enää mahdu meikkivaatelaittautumis-ajatuksia.
ps. saitteko kivoja lahjoja?
Ahdistaa. Inhottaa.
Mun olo on kurjempi kuin aikoihin. Silti valehtelen mun parhaimmillekin ystäville;
"Mitä kuuluu?"
"Ihan hyvää, vähän vaan väsyttää. Heh"
Sitten päälle vielä se petollinen tekohymy, tai kirjoittaessa hymiö.
En vaan pysty olemaan oma itteni enää. En ees sillon kun oon yksin. Sairasta? Oi kyllä.
En enää tiedä kuka, ketä, tai mikä mä oon. Oon ihan hukassa itteni kanssa. En mä ansaitse mun rakkaita ystäviä, en mä ansaitse onnellisuutta, en mä ansaitse apua, en mä ansaitse hyvää oloa tai laihuutta, en mä ansaitse edes teitä ihania lukijoita. Ei, mä en ansaitse mitään.
Miksikö?
No siksi, koska mä olen virhe. Yksi iso ja lihava virhe.
I make myself sick.
Tekis mieli huutaa,
itkeä,
satuttaa,
jäädä aamusin sänkyyn makaamaan,
näännyttää ittensä kuoliaaksi,
kuihtua pois.
Mutta ei, mun kyynelkanavat on muurautunu umpeen, eikä musta kurkusta tulee enää vaan pihinää. Musta tuntuu että mä jotenkin hiljalleen vaan lakkaan olemasta.
En oo miettiny mun syömisiä piitkään aikaan. Oon syöny ihan mitä vaan ja ihan niin paljon kun oon vaan tahtonu. Kävin tänään vaa'alla, ja purskahdin itkuun. Kyllä, mun syömisen huomaa vaa'an numeroissa. Hyi helvetti.
Mä päätin että heti kun 31.12.2012 kello lyö 00.00 mun elämä muuttuu. En tahdo syödä enää. En tuhlaa enää rahojani ruokaan, en juomaan. Mä aijon laihtua. Mä tiedän että mä pystyn siihen. Pakko pystyä.
Vai.. mitä mieltä te olette? Tuleehan musta laiha, kaunis, kevyt? Tuleehan?
En tahdo tuottaa teille pettymystä..
Kävin viime viikolla terkkarilla juttelemassa vähän niitä näitä. Kerroin mm. risteilystä, mikä menipäin persettä.
Liian kova ahdistus+liikaa tekohymyilyä+liikaa padottuja tunteita=join aivan liikaa alkoholia ja sain järkyttäviä itkukohtauksia ja selitin ties mitä kaikkea itsetuhoista ja muuta. Morkkis oli ihan älytön.
No, terkkari kuitenkin sano että en sais koskea viinaan. Se aiheuttaa morkkiksia, pahentaa mun masennusta ja aiheuttaa typerää käytöstä. Totta.
Noh, aluks ajattelinkin että oisin ollu uuden vuoden juomatta, muttaaaa.. saa nyt nähdä.
Mitä te teette uutenavuotena? Onko teillä jotain uudenvuodenlupauksia?
Ite vietän uudenvuoden pmmp:n keikalla.
I hope know it 'll be great :)
Niin ja loppuun vielä yllärikuva, apua.
Vaikka tälleen 100 lukijan (Älytöntä! En ois ikinä uskonu ♥) kunniaks, hih.
Ihanaa olla pallonaamasilmäpussimörkö..
Pärjäilkäähän rakkaat ♥
