maanantai 19. marraskuuta 2012

Vastauspostaus!

Pituus ja paino?
- Pituus 163cm ja paino varmaan 100kg. Juu no ei, paino jotain 50-60kg. En oo uskaltanu käydä vaa'alla pitkään aikaan..
Millä luokalla oot ja jos oot lukios nii ooks aatellu kirjottaa ylppäreis jotain?
- Oon abiturientti, ja ensi keväällä olisi tarkoitus kirjoittaa terveystieto ja psykologia. Ensi syksynä lyhyt matematiikka, äidinkieli ja englanti. Olen siis kolme ja puolivuotinen.

Minkä ikäisenä itse tajusit olevasi masentunut tms?
- Vanhempien eron aikaan, eli 9-vuotiaana mun olemus ja mieliala tais kääntyä vähän laskuun. Huomattava lasku tuli 15-vuotiaana.

Milloin aloitit terapian/psykalla käynnit?
- 2011 maaliskuussa aloin käymään nuorten kriisipisteessä, ja 2011 elokuussa psykologilla nu.psy.polilla.

Ymmärtääkseni ratsastat, kauan oot ratsastanu?
- Kyllä ratsastan. Aloitin 2007 tammikuussa alkeiskurssin.

Millasista hepoista tykkäät?
- Yhteistyöhaluisista, reippaista, jopa vähän kuumenevista hevosista.

Onko sulla lemmikeitä? Jos on, mitä?
- Asun isäni luona, ja täällä ei ole lemmikeitä. Äidilläni on kissa ja koira.

Jos ei, mitä elukoita haluisit?

- Tahtoisin isäni luo koiran. Koiran tahtoisin myös sitten kun muutan omilleni.

Lempiyhtyeesi/artistit (jos on monta kaikki vaan tulemaan)
- Lempibändini on ehdottomasti PMMP

Lempikirjasi (jos tykkäät lukea)?
- Pienenä luin paljon heppakirjoja ja muita, mutta nykyään en pidä lukemisesta. Lempikirjaakaan ei oikein tule mieleen..

Lempivuodenaikasi?
- Kesä, ehdottomasti!
Mistä kaikki masennus yms alkoi?
- Vaikea sanoa... lapsuuden kokemuksista, kiusaamisesta, huonosta itsetunnosta, sen takia että mulla on suurempi mahd. sairastua masennukseen kuin ihmisillä yleensä... en tiedä.

Onks sul paljo sisaruksii ja minkä ikäsii ne on?
- On paljon!
Isovelipuoli 28v
Isosiskopuoli 26v
Isosisko 21v
Isoveli 20v
Kaksoisveli 18v
Pikkusiskopuoli 3v
Onko sua kiusattu?
- On

Haitko itse apua? 
- En, P auttoi.

Kiinnostaisi tietää, miten jouduit/pääsit hoidon piiriin (kerroitko ite vai kaverit vai miten)?
- P auttoi minut ensin nuortenkriisipisteeseen, ja sieltä laitettiin parin käynnin jälkeen lähete nu.psy.polille.

Mikä oli muutenkin silloinen tilanne?
- Olin todella maassa, väsynyt ja hukassa. Silloin en kuitenkaan vielä satuttanut itseäni enkä vammaillut syömisten kanssa.
Miten vanhempasi suhtautuivat?
 - Saivat tietää kaikesta vasta 2012 maaliskuussa, koska silloin polilla tuli puheeksi lääkitys ja sitä alaikäisyyteni vuoksi voitu antaa ilman vanhempien suostumusta.

_______________________________________________________________

Kiitos kaikille ketkä laittoivat kysymyksen, ja kysykää vaan rohkeasti tarkentavia kysymyksiä jos vastasin liian suppeasti. :)

Olette ihania!!

PS. tuli tossa viikonlopun aikana täytettyä 18vuotta, hih!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kysymyksiä tulemaan!

Eli kysykää ihan mitä vaan, niin teen maanantaina vastauspostauksen missä vastailen teidän kysymyksiin!

:)

tiistai 13. marraskuuta 2012

Hyvästi

Tää teksti on kirjotettu sitten ihan itkuparkupotku fiilingeissä eli en lupaa että tästä tajuaa mitään

Olen fyysisesti hereillä aamusta iltaan.
Olen paikalla.
En ole kuitenkaan henkisesti läsnä.
Olen jossain aivan muualla.
Kun vitsailen ja nauran kavereideni kanssa, olen henkisesti kotonani peiton alla itkemässä.
Kun syön ja hymyilen, olen henkisesti kotonani puristelemassa läskejäni, tökkimässä mahaani ja itkemässä peilikuvalleni.
Tuolle ällöttävälle, rumalle peilikuvalle. Ihmiselle, joka itse pilaa itsensä.
Hyi.
Oppitunneilla kirjotan muistiinpanot, katson opettajaa hänen puhuessaan, viittaankin jopa joskus, mutta henkisesti itken. Itken että en saa aivojani hereille ja keskittymään.
Ärsyttää. Inhottaa.
Jokainen työ jonka jätän rästiin,
jokainen kaverien kanssa sovittu tapaaminen minkä perun,
jokainen suupala jonka otan,
jokainen viilto tai mustelma minkä teen..,
saa mut inhoamaan itteäni aina vähän lisää.





Oon niin oksettava ja lihava, että mun ei pitäis saada olla täällä viemässä kauniilta ja ihanilta ihmisiltä tilaa...

tiistai 6. marraskuuta 2012

Kuuleeko kukaan?


"Voisko joku auttaa
Miksi täällä kaikki on niin julmaa?
Kuuleeko kukaan?"
 Kaija Koo - Siellä jossain 

Oon sanonu tän varmaan miljoona kertaa; mulla on ihan järjettömän paha olla...

maanantai 5. marraskuuta 2012

Oon rikki, korjaa mut pois

Tänään oli hoitoneuvottelukokous. Jännitin taas niin pirusti. Oli lähellä ettei mun aamupala (jogurttia, mikä mun oli pakko syödä koska äitipuoli ja isä oli keittiössä) tullu ylös. Mua aina oksettaa ihan hirveesti kun jännitän. No, mut se matka sinne sairaalalle olikin ihan oma juttunsa sitten. Kun iskä sai auton kaarrettua pois pihasta niin se alko:

i: "Haluutko kertoo sun nilkkojen jälkien tarinan?"
m: "Täh? Mitkä? Mitä?"
i: "No ne jäljet sun jaloissa. Mistä ne on tullu ja millon?"
m: "Ei sillä oo väliä"
i: "No millon sä oot ne tehny ja miks?"
Selvästi siis ties et ne on ite aiheutettuja
m: "Ei sillä oo mitään väliä"
i: "Kuinka vanhoja ne on?"
Päässä vilahteli kuvia parin päivän takasesta viiltelykerrasta ja kaikista niistä monista muista kerroista melkein kahen vuoden ajalta
m: "Jostain keväältä"
i: "Mutta miks?"
m: "No en mä jaksa enkä tahdo puhua siitä"
i: "Halusitko tehdä vaan kauniit jäljet vai halusitko tappaa ittes"
Tässä vaiheessa oli lähellä etten avannu auton ovea ja hypänny ulos autosta. Kauniit jäljet? Tappaa itteeni? a) En viiltele niiden jälkien takia, ja b) jos tapan itteni niin mulla on siihen päässä kyllä paljon helpommat keinot
m: "Älä oikeasti jaksa"
i: "Pitäähän sun puhua!"
m: "Kyllä mä puhun mutta en sulle!"
Loppumatka menikin sitten hiljaisuudessa

Kokous ei ite ollu mitenkään kovin erikoinen loppujen lopuks. Puhuttiin tiiviimmän terapian mahdollisuudesta ja sovittiin että meen huomenna verikokeisiin. Jesjes tää suomen terveydenhoito. Ensin annetaan yli puoleks vuodeks masennuslääkkeet ja sit aletaan ajattelemaan että hmm, jos väsymys johtuiskin jostain kilpirauhastista tai muusta. Just joo. No, mutta minä pistämiskammoinen varmaan pyörryn huomenna... ja saan kerrankin luvalla olla syömättä aamupalaa (täytyy paastota ennen verikoetta).



Kokouksen jälkeen iskä heitti mut lukiolle. Heti kun vaan sain takin pois päältä ja pääsin istumaan lukion aulaan naulakoiden viereen niin tunsin että itku tulee. Siinä sit vollotin yksin hetken aikaa ja just kun olin saanu kyyneleet pyyhittyä ja vähän kerättyä itteäni niin M tulee ulkoota siihen aulaan: "Moi! Sori etten eile kerenny näkee. Onks sul hypäri?" Muistan vaan sopertaneeni jotain: "Öö ei se mitää ja ei mul hypärii mut polilta tulin ja en tahdo enkä pysty mennä tunnille mut pitäis" ja samalla kyyneleet kihos taas mun silmiin. Peitin sit automaattisesti äkkiä mun kasvot koska en pystyny enää pidättelee sitä itkua. Kaveri tuli siihen ihan sekunniks. Halas nopeesti: "Älä itke, mun täytyy ny mennä", ja kiirehti tunnille. Jäin siihen yksin itkemään.



Ketä ihminen jättää itkevän kaverinsa yksin? Öh, ei kukaan. Jos M olis itkeny käytävässä niin olisin jääny siihen ja puhunu ja halannu, vitut vaikka olisin myöhästyny tunnilta. Kai se opettajakin nyt olis ymmärtäny jos M olis selittäny myöhästymisen tunnin jälkeen? Mutta ei, mun kaverit onkin sellasia että ne hylkää sillon kun niitä eniten tarttis. Tossa hetki sitten laitoin viel fb'ssä M:lle "Sorry about this morning.." ja vastaus oli: "Ei se mitään". No mut tiedänpä nyt että en käytä hirveesti mun aikaa tai energiaa M:ään, jos sekään ei muhun... ja jos se ei edes kerta oo mun vierellä sillon ku sitä tarttisin. Uah. Alkaa taas itkettää. Tuli tänään päivällä tosta jutusta vaan niiiin hyljätty olo. Aloin muutenkin sit miettimään mun kavereita ja "kavereita". Täällä mun kaupungissa ja koulussa mun "kaverit" on sellasia että en voi millään tavalla olla oma itteni. Jos mulla on esim. sellanen päivä että en jaksa meikata, niin heti siitä tulee kommenttia. Tuntuu että mun kaikki kaverit asuu jossain aivan liian kaukana (J). Tahtoisin niin kaikki kaverit ympärille tällasina päivinä (joita on ihan liikaa) kun tuntuu että missään ei oo mitään järkeä ja olo on näin yksinäinen.


"Mulla on niin iso ikävä sua
Sade kylmä sisälleni hakkaa
Ja mulla on niin iso ikävä sua
Muu olemasta lakkaa
Ikävä on mulla ilman sua"