torstai 20. syyskuuta 2012

Take me home

En tiedä kuinka kehtaan kirjoittaa tän tänne, mutta aamupaino 55.5kg. No, onhan se vähemmän kuin 59.5kg mistä lähdin liikkelle mutta silti aivan liikaa. Hyi helvetti. En mä voi kelvata kenellekään tällasena. En perheelle, en kavereille, en jollekin tulevaisuuden poikaystävälle, en itelleni. En tahdo syödä. En enää yhtään. Pakko on, kun vanhemmat tietysti pakottaa.

Onko edes täydellinen vartalo?
Mulla on nyt koeviikko meneillään. Nytkin mulla on koneella auki netti, spotify ja open office writer.. pitäis huomiseks kirjoittaa ussan esitelmä perhe- ja lähisuhdeväkivallasta. Mulla on muutenkin aina vaikeuksia saada työt alkuun, mutta nyt tää esitelmän aihe vaikeuttaa alottamista vielä enemmän. Heti kun näenkin sanan perhe- tai lähisuhdeväkivalta, niin tulee mieleen mun isäpuoli, huuto, veri, mustelmat, valehtelu, pelko, itku... En halua ajatella menneitä. Ahdistaa. Eikä ole ketään kelle puhua. Taaskaan..


Kävin tiistaina terveydenhoitajalla puhumassa. Sanoin että en saa nukuttua, oon ihan loppu, enkä tiedä miten jaksan ens psykologikäyntiin asti. Siinä sit puhuttiin jostain muustakin, ja sano että voin mennä sinne puhumaan sillon kun siltä tuntuu. Terkkari oli kyllä ihan älyttömän mukava. Tosi, sillä oli vähän sama ongelma kun kaikilla: "En mä oikein tiedä miten voisin autta.." Niinpä niin. Sitten ku tarkemmin miettii niin mitä se puhuminen ja sanat edes auttaa?



Yeah, vitun hieno elämä.

ps. Tämän ajattelin kattoa tänään. Katsokaa tekin ihmeessä jos teitä yhtään kiinnostaa.

5 kommenttia:

  1. Oletko sinä miten pitkä? minusta tuo sinun paino on just sopiva sulle. Ite oon 166cm pitkä ja painan 56kg ja yritän saada painoa nousemaan.
    Paino kertoo myös että sinulla on lihaksia. Et sinä ole lihava tai mitään muutakaan, oot sopusuhtanen ja just normaalipainonen :)

    Mut teki oikeesti pahaa lukea tää sun koko blogi läpi kokonaan jokaista tekstiä myöten ja huomasin et itestä tuntuu samalta joskus. Ja yleensä se toiselle ihmisille puhuminen auttaa koska saat purkaa itestäsi sitä huonoa oloa siinä samalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 164cm oon pitkä.
      Omalla tavallaan ihana kuulla että en oo ainut joka tuntee näin, mutta sitten taas kamalaa. En haluis kenenkään joutuvan tuntemaan samoja fiiliksiä kuin minä. En edes mun kusipää isäpuolen kenet välillä haluisin tappaa.

      Poista
  2. Kävi vaan mielessä, että voisko sua auttaa joku liikuntaharrastus tyyliin nyrkkeily, potkunyrkkeily, karate tms mikä tahansa, jossa saa oikeesti hakata (no karate ei toisaalta ihan semmonen oo..) ja vaikka sitten huutaa. Vois purkaa pahaa oloa pois.

    Voi kun voisit käsittää, että toi paino on oikeesti TODELLA hyvä ja normaali. Mutta sun pitää se vaan ite tajuta, ei se auta sanoa jonkun toisen.
    Tsemiä tulevaan! :)

    VastaaPoista