keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kerää minut talteen, vie täältä pois. Palaseni talteen, vie täältä pois


 Tää päivä oli ihan ok, kunnes mä kävin kaupassa. Ostin suklaalevyn ja Ben&Jerry's jäätelöpurkin. Vetäsin ne hetkessä. Tajusin että mun on pakko käydä oksentamassa. En saanu oksennettua kaikkia, koska oli pakko lopettaa kesken kun jalat alko täristä ja luulin että pyörryn. Sen jälkeen kun pesin kasvoja, niin vieläkin jouduin välillä vähän yökkimään ja sylkemään sitä suklaata mikä pyrki vieläkin ulos. Ihan kuin mun vatsa olis päässy vasta vauhtiin: "Sähän halusit nää ulos, nyt tätä sitten tulee!" En halua, että tästä tulee mulle tapa.


Mulla on nyt niin kurja olo. Miks oon näin lihava, miks mulla ei oo itsekuria? Ei syönnin, ei liikunnan, eikä koulunkaan suhteen. Mistä sitä sais motivaatiota? Oon vaan tällanen että haluisin päivät pitkät maata sängyn pohjalla, kuunnella musiikkia ja syödä. Kyllä, syödä. Ehkä musta tulis niin lihava, että kuolisin liikalihavuuteen. Hah. hyvä itsemurhatapa. En taida olla kaukana siitä liikalihavasta.


Ei mulla taida tulla enää mitään järkevää tekstiä tähän. Mun päässä juoksee kaikki ajatukset. Tahdon viiltää, pitäiskö? Viime kerrasta on niin pitkä aika, että pelkään jos nyt repsahdan kerran viiltämään niin teen sitä taas useemmin jatkossa. Tahdon myös laittaa P:lle viestiä. Kertoa, että en jaksa. Kertoa, että mä pelotan itteeni, ja että mua pelottaa mun olo ja jos tää ei muutu tästä mihinkään. Tahdon myös laittaa psykalle viestiä ja kertoa sille mun viiltelystä ja syömisongelmista ja ahdistuksesta. Viiltelystä ne kyllä soittaa himaan, mutta tietääkö kukaan soittaako ne himaan jos mainitsee että on jotain syömisongelmia ja ahdistusta siihen liittyen?

Nyt koitan mennä peiton alle makaamaan, tahtoisin vaan selvittää mun pään tästä umpisolmusta. Tahdon satuttaa. Tahdon nukkua.

Tervetuloa kaksi uutta lukijaa!

8 kommenttia:

  1. Et ole yksin, et laisinkaan.

    Naureskelin itsekin ilottomasti muutama päivä sitten ajatukselle kuolemisesta liikalihavuuteen.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi!
    Jaksamisia ja tsemppiä sinulle, sinäkään et ole yksin <3

    VastaaPoista
  3. Psykologit ei saa kertoo mitää sun porukoilles ilman, että se kysyy sulta luvan. Sillon saa jos se katsoo sen tarpeelliseks, mut silti sen pitää mainita asiasta sulle. Ja ne on vaitiolovelvollisia ni voit oikeesti puhuu luottamuksella niille. Eipä nuo oo koskaa munkaa asioista mutsille juoruillu vaikka mitä oon sanonu. Tsemii! Vois ehkä rekisteröityy sun lukijaks ku ekasta bostauksesta asti näitä seuraillu :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista <3 Tosi kiva kuulla, että oot ihan alusta asti seurannu! Mietin vaan että kuka oikeesti mun näitä kaikkia samanlaisia tekstejä jaksaa lukea :D

      Kyllä psykologi saa soittaa vanhemmille, koska oon alaikänen. On itse sanonut että sen täytyy soittaa jos mä käyttäisin alkoholia liiallisesti, huumeita, mulla olis itsemurhariski tai jos mä satuttaisin ittenäi (esim. viiltely). Niin ja jos harkittais lääkitystä, mutta se onkin jo hoidettu.
      Kyllä, perseestä.

      Poista
  4. Mitähän ihmettä, eipä nuo kallonkutistajat oo koskaa mun porukoille (tai siis mutsille) mitää soitellu tai sanonu. Jos oon viillelly tai kertonu itsemurha-ajatuksista tai muuta tällästä ni ei oo ikinä soittanu. :o Mut hyvä vaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa :o No onnekas.. tää on nimittäin tosi ahistavaa :/

      Poista
  5. Uskon! Mäki tukehtuisin jos en sais puhuu. Tai siis niin käyki sillon ku ei oo psykan luona jauhamassa paskaa.

    VastaaPoista